harvinaisuus
Wikisanakirja
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
harvinaisuus
- sen ominaisuus että jonkin on harvinainen
- Tapahtuman harvinaisuus sai ihmiset panostamaan täysillä sen onnistumiseen.
- harvinainen esine, henkilö tai asia
- Aikainen helleaalto on harvinaisuus.
- Akateeminen yrittäjä on edelleen harvinaisuus.
- Yksinhuoltajaisä on edelleen harvinaisuus Suomessa.
