hartsi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hartsi (5)
- erityisesti havupuun pihka, joka on puhdistettu kuumentamalla, jolloin kevyemmät yhdisteet haihtuvat
- synteettisiä polymeeriseoksia, joita käytetään erilaisten muovien raaka-aineina
- (musiikki) jousisoittimien jousiin hangattavaa kovetettua pihkaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑrt̪si/, [ˈhɑ̝rtsi]
- tavutus: hart‧si
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hartsi | hartsit |
| genetiivi | hartsin | hartsien (hartsein) |
| partitiivi | hartsia | hartseja |
| akkusatiivi | hartsi; hartsin |
hartsit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hartsissa | hartseissa |
| elatiivi | hartsista | hartseista |
| illatiivi | hartsiin | hartseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hartsilla | hartseilla |
| ablatiivi | hartsilta | hartseilta |
| allatiivi | hartsille | hartseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hartsina | hartseina |
| translatiivi | hartsiksi | hartseiksi |
| abessiivi | hartsitta | hartseitta |
| instruktiivi | – | hartsein |
| komitatiivi | – | hartseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hartsi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Hartsi on laina ruotsin sanasta harts, 'hartsi', 'pihka'. Ruotsin sana puolestaan pohjautuu saksan sanaan Harz. Hartsin ensiesiintymä suomen kirjakielessä tapahtui vuoden 1751 almanakassa.[1]
Käännökset[muokkaa]
2. synteettisiä polymeeriseoksia, joita käytetään erilaisten muovien raaka-aineina
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: hartsata, hartsittaa
Yhdyssanat[muokkaa]
fenolihartsi, hartsihappo, hartsilakka, hartsiliima, hartsisaippua, hartsiöljy, kumihartsi, olibaanihartsi, silikonihartsi
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 175. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.