harkitseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
harkitseminen (38)
- teonnimi verbistä harkita
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harkitseminen | harkitsemiset |
| genetiivi | harkitsemisen | harkitsemisten harkitsemisien |
| partitiivi | harkitsemista | harkitsemisia |
| akkusatiivi | harkitseminen; harkitsemisen |
harkitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harkitsemisessa | harkitsemisissa |
| elatiivi | harkitsemisesta | harkitsemisista |
| illatiivi | harkitsemiseen | harkitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harkitsemisella | harkitsemisilla |
| ablatiivi | harkitsemiselta | harkitsemisilta |
| allatiivi | harkitsemiselle | harkitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harkitsemisena (harkitsemisna) |
harkitsemisina |
| translatiivi | harkitsemiseksi | harkitsemisiksi |
| abessiivi | harkitsemisetta | harkitsemisitta |
| instruktiivi | – | harkitsemisin |
| komitatiivi | – | harkitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harkitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
harkitsemis- | |