harittava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
harittava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä harittaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harittava | harittavat |
| genetiivi | harittavan | harittavien (harittavain) |
| partitiivi | harittavaa | harittavia |
| akkusatiivi | harittava; harittavan | harittavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harittavassa | harittavissa |
| elatiivi | harittavasta | harittavista |
| illatiivi | harittavaan | harittaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harittavalla | harittavilla |
| ablatiivi | harittavalta | harittavilta |
| allatiivi | harittavalle | harittaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harittavana | harittavina |
| translatiivi | harittavaksi | harittaviksi |
| abessiivi | harittavatta | harittavitta |
| instruktiivi | – | harittavin |
| komitatiivi | – | harittavine |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- harittava Tieteen termipankissa