harava
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
harava (11)
- maatalouden ja puutarhanhoidon apu- ja työväline, jota käytetään haravoimiseen. Haravassa on hammastettu tanko, joka on kiinnitetty varren päähän poikittain varteen nähden.
- eräänlainen järjestelmä veikkauspeleissä
- (puhekielinen) harava-antenni
- Teilläkin on harava katolla. Ei se tv-kuva näy ilman haravaa.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | harava | haravat |
| genetiivi | haravan | haravien haravoiden haravoitten (haravojen) (haravain) |
| partitiivi | haravaa | haravoita haravia |
| akkusatiivi | harava; haravan | haravat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haravassa | haravoissa haravissa |
| elatiivi | haravasta | haravoista haravista |
| illatiivi | haravaan | haravoihin haraviin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haravalla | haravoilla haravilla |
| ablatiivi | haravalta | haravoilta haravilta |
| allatiivi | haravalle | haravoille haraville |
| Muut | ||
| essiivi | haravana | haravoina haravina |
| translatiivi | haravaksi | haravoiksi haraviksi |
| abessiivi | haravatta | haravoitta haravitta |
| instruktiivi | – | haravoin haravin |
| komitatiivi | – | haravoine- haravine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
työkalu
