hapetin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (kemia) aine, joka vastaanottaa elektroneja eli pelkistyy
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑpet̪in/
- tavutus: ha‧pe‧tin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hapetin | hapettimet |
| genetiivi | hapettimen | hapettimien hapetinten |
| partitiivi | hapetinta | hapettimia |
| akkusatiivi | hapetin; hapettimen |
hapettimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hapettimessa | hapettimissa |
| elatiivi | hapettimesta | hapettimista |
| illatiivi | hapettimeen | hapettimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hapettimella | hapettimilla |
| ablatiivi | hapettimelta | hapettimilta |
| allatiivi | hapettimelle | hapettimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hapettimena (hapetinna) |
hapettimina |
| translatiivi | hapettimeksi | hapettimiksi |
| abessiivi | hapettimetta | hapettimitta |
| instruktiivi | – | hapettimin |
| komitatiivi | – | hapettimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hapettime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hapetin- | |
Käännökset[muokkaa]
1. aine, joka vastaanottaa elektroneja eli pelkistyy
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hapetin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hapettaa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-C