hankaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hankaaminen (38)
- teonnimi verbistä hangata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hankaaminen | hankaamiset |
| genetiivi | hankaamisen | hankaamisten hankaamisien |
| partitiivi | hankaamista | hankaamisia |
| akkusatiivi | hankaaminen; hankaamisen |
hankaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hankaamisessa | hankaamisissa |
| elatiivi | hankaamisesta | hankaamisista |
| illatiivi | hankaamiseen | hankaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hankaamisella | hankaamisilla |
| ablatiivi | hankaamiselta | hankaamisilta |
| allatiivi | hankaamiselle | hankaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hankaamisena (hankaamisna) |
hankaamisina |
| translatiivi | hankaamiseksi | hankaamisiksi |
| abessiivi | hankaamisetta | hankaamisitta |
| instruktiivi | – | hankaamisin |
| komitatiivi | – | hankaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hankaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hankaamis- | |