halstraaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
halstraaminen (38)
- teonnimi verbistä halstrata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halstraaminen | halstraamiset |
| genetiivi | halstraamisen | halstraamisten halstraamisien |
| partitiivi | halstraamista | halstraamisia |
| akkusatiivi | halstraaminen; halstraamisen |
halstraamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halstraamisessa | halstraamisissa |
| elatiivi | halstraamisesta | halstraamisista |
| illatiivi | halstraamiseen | halstraamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halstraamisella | halstraamisilla |
| ablatiivi | halstraamiselta | halstraamisilta |
| allatiivi | halstraamiselle | halstraamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halstraamisena (halstraamisna) |
halstraamisina |
| translatiivi | halstraamiseksi | halstraamisiksi |
| abessiivi | halstraamisetta | halstraamisitta |
| instruktiivi | – | halstraamisin |
| komitatiivi | – | halstraamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halstraamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
halstraamis- | |