haliminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
haliminen (38)
- teonnimi verbistä halia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haliminen | halimiset |
| genetiivi | halimisen | halimisten halimisien |
| partitiivi | halimista | halimisia |
| akkusatiivi | haliminen; halimisen |
halimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halimisessa | halimisissa |
| elatiivi | halimisesta | halimisista |
| illatiivi | halimiseen | halimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halimisella | halimisilla |
| ablatiivi | halimiselta | halimisilta |
| allatiivi | halimiselle | halimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halimisena (halimisna) |
halimisina |
| translatiivi | halimiseksi | halimisiksi |
| abessiivi | halimisetta | halimisitta |
| instruktiivi | – | halimisin |
| komitatiivi | – | halimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
halimis- | |