hajaannus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hajaannus (39)

  1. hajaantumisen tila; hajaantuneisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑjɑːnːus/
  • tavutus: ha‧jaan‧nus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hajaannus hajaannukset
genetiivi hajaannuksen hajaannusten
hajaannuksien
partitiivi hajaannusta hajaannuksia
akkusatiivi hajaannus;
hajaannuksen
hajaannukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hajaannuksessa hajaannuksissa
elatiivi hajaannuksesta hajaannuksista
illatiivi hajaannukseen hajaannuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hajaannuksella hajaannuksilla
ablatiivi hajaannukselta hajaannuksilta
allatiivi hajaannukselle hajaannuksille
muut sijamuodot
essiivi hajaannuksena hajaannuksina
translatiivi hajaannukseksi hajaannuksiksi
abessiivi hajaannuksetta hajaannuksitta
instruktiivi hajaannuksin
komitatiivi hajaannuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hajaannukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hajaannus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä hajaantua (hajaannu- + -s)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hajaannustila

Aiheesta muualla[muokkaa]