haisteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
haisteleminen (38)
- teonnimi verbistä haistella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haisteleminen | haistelemiset |
| genetiivi | haistelemisen | haistelemisten haistelemisien |
| partitiivi | haistelemista | haistelemisia |
| akkusatiivi | haisteleminen; haistelemisen |
haistelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haistelemisessa | haistelemisissa |
| elatiivi | haistelemisesta | haistelemisista |
| illatiivi | haistelemiseen | haistelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haistelemisella | haistelemisilla |
| ablatiivi | haistelemiselta | haistelemisilta |
| allatiivi | haistelemiselle | haistelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haistelemisena (haistelemisna) |
haistelemisina |
| translatiivi | haistelemiseksi | haistelemisiksi |
| abessiivi | haistelemisetta | haistelemisitta |
| instruktiivi | – | haistelemisin |
| komitatiivi | – | haistelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haistelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
haistelemis- | |