haistattelu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- sanallinen loukkaus, jossa käsketään toisen haistaa jotakin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑi̯st̪ɑt̪ˌt̪elu/
- tavutus: hais‧tat‧te‧lu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haistattelu | haistattelut |
| genetiivi | haistattelun | haistattelujen haistatteluiden haistatteluitten |
| partitiivi | haistattelua | haistatteluita haistatteluja |
| akkusatiivi | haistattelu; haistattelun |
haistattelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haistattelussa | haistatteluissa |
| elatiivi | haistattelusta | haistatteluista |
| illatiivi | haistatteluun | haistatteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haistattelulla | haistatteluilla |
| ablatiivi | haistattelulta | haistatteluilta |
| allatiivi | haistattelulle | haistatteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haistatteluna | haistatteluina |
| translatiivi | haistatteluksi | haistatteluiksi |
| abessiivi | haistattelutta | haistatteluitta |
| instruktiivi | – | haistatteluin |
| komitatiivi | – | haistatteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haistattelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta haistatella (vahva vartalo haistattele- + -u)
Aiheesta muualla[muokkaa]
- haistattelu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2