hälytin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- laite, joka hälyttää antureiden havaitessa mitattavaa asiaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hälytin | hälyttimet |
| genetiivi | hälyttimen | hälyttimien hälytinten |
| partitiivi | hälytintä | hälyttimiä |
| akkusatiivi | hälytin; hälyttimen |
hälyttimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hälyttimessä | hälyttimissä |
| elatiivi | hälyttimestä | hälyttimistä |
| illatiivi | hälyttimeen | hälyttimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hälyttimellä | hälyttimillä |
| ablatiivi | hälyttimeltä | hälyttimiltä |
| allatiivi | hälyttimelle | hälyttimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hälyttimenä (hälytinnä) |
hälyttiminä |
| translatiivi | hälyttimeksi | hälyttimiksi |
| abessiivi | hälyttimettä | hälyttimittä |
| instruktiivi | – | hälyttimin |
| komitatiivi | – | hälyttimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hälyttime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hälytin- | |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hälytin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hälyttää