geminaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
geminaatio (3)
- (fonetiikka) yksinäiskonsonantin muuttuminen geminaataksi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | geminaatio | geminaatiot |
| genetiivi | geminaation | geminaatioiden geminaatioitten |
| partitiivi | geminaatiota | geminaatioita |
| akkusatiivi | geminaatio; geminaation |
geminaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | geminaatiossa | geminaatioissa |
| elatiivi | geminaatiosta | geminaatioista |
| illatiivi | geminaatioon | geminaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | geminaatiolla | geminaatioilla |
| ablatiivi | geminaatiolta | geminaatioilta |
| allatiivi | geminaatiolle | geminaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | geminaationa | geminaatioina |
| translatiivi | geminaatioksi | geminaatioiksi |
| abessiivi | geminaatiotta | geminaatioitta |
| instruktiivi | – | geminaatioin |
| komitatiivi | – | geminaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | geminaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. yksinäiskonsonantin muuttuminen geminaataksi
|