etsijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
etsijä (12)
- henkilö, joka etsii jotakin tai jotakuta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈet̪sijæ/
- tavutus: et‧si‧jä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | etsijä | etsijät |
genetiivi | etsijän | etsijöiden etsijöitten (etsijäin) |
partitiivi | etsijää | etsijöitä |
akkusatiivi | etsijä; etsijän |
etsijät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | etsijässä | etsijöissä |
elatiivi | etsijästä | etsijöistä |
illatiivi | etsijään | etsijöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | etsijällä | etsijöillä |
ablatiivi | etsijältä | etsijöiltä |
allatiivi | etsijälle | etsijöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | etsijänä | etsijöinä |
translatiivi | etsijäksi | etsijöiksi |
abessiivi | etsijättä | etsijöittä |
instruktiivi | – | etsijöin |
komitatiivi | – | etsijöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | etsijä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka etsii jotakin tai jotakuta
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- etsijä Kielitoimiston sanakirjassa