estimoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
estimoiminen (38)
- teonnimi verbistä estimoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | estimoiminen | estimoimiset |
| genetiivi | estimoimisen | estimoimisten estimoimisien |
| partitiivi | estimoimista | estimoimisia |
| akkusatiivi | estimoiminen; estimoimisen |
estimoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | estimoimisessa | estimoimisissa |
| elatiivi | estimoimisesta | estimoimisista |
| illatiivi | estimoimiseen | estimoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | estimoimisella | estimoimisilla |
| ablatiivi | estimoimiselta | estimoimisilta |
| allatiivi | estimoimiselle | estimoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | estimoimisena (estimoimisna) |
estimoimisina |
| translatiivi | estimoimiseksi | estimoimisiksi |
| abessiivi | estimoimisetta | estimoimisitta |
| instruktiivi | – | estimoimisin |
| komitatiivi | – | estimoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | estimoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
estimoimis- | |