erottelu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

erottelu (2)

  1. toimi, jossa jaetaan erilleen kaksi tai useampi asiaa
  2. joskus erotus, uittoon liittyvä työvaihe, jossa puutavara lajitellaan
  3. erottelupaikka
    Kesäisin pojat olivat erottelulla ja keksit heiluivat, kun virran kuljettamia puita ohjattiin oikeisiin karsinoihin.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi erottelu erottelut
genetiivi erottelun erottelujen
erotteluiden
erotteluitten
(erotteluin)
partitiivi erottelua erotteluita
erotteluja
akkusatiivi erottelu; erottelun erottelut
Sisäpaikallissijat
inessiivi erottelussa erotteluissa
elatiivi erottelusta erotteluista
illatiivi erotteluun erotteluihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi erottelulla erotteluilla
ablatiivi erottelulta erotteluilta
allatiivi erottelulle erotteluille
Muut
essiivi erotteluna erotteluina
translatiivi erotteluksi erotteluiksi
abessiivi erottelutta erotteluitta
instruktiivi erotteluin
komitatiivi erotteluine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]