eristin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
eristin (33)
- eristämiseen käytettävä laite tai osa
- Eristimen päätehtävä on kannatella aitauslankaa, -nauhaa tai -köyttä ja estää virtaa vuotamasta aitauspylvästä pitkin maahan. (ransuco.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈerist̪in/
- tavutus: e‧ris‧tin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eristin | eristimet |
| genetiivi | eristimen | eristimien eristinten |
| partitiivi | eristintä | eristimiä |
| akkusatiivi | eristin; eristimen |
eristimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eristimessä | eristimissä |
| elatiivi | eristimestä | eristimistä |
| illatiivi | eristimeen | eristimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eristimellä | eristimillä |
| ablatiivi | eristimeltä | eristimiltä |
| allatiivi | eristimelle | eristimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eristimenä (eristinnä) |
eristiminä |
| translatiivi | eristimeksi | eristimiksi |
| abessiivi | eristimettä | eristimittä |
| instruktiivi | – | eristimin |
| komitatiivi | – | eristimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | eristime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
eristin- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä eristää (erist- + -in)
Käännökset[muokkaa]
1. eristämiseen käytettävä laite
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
läpivientieristin, sähköeristin, sähköneristin
Aiheesta muualla[muokkaa]
- eristin Kielitoimiston sanakirjassa