eriö
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
eriö (3)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eriö | eriöt |
| genetiivi | eriön | eriöiden eriöitten |
| partitiivi | eriötä | eriöitä |
| akkusatiivi | eriö; eriön |
eriöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eriössä | eriöissä |
| elatiivi | eriöstä | eriöistä |
| illatiivi | eriöön | eriöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eriöllä | eriöillä |
| ablatiivi | eriöltä | eriöiltä |
| allatiivi | eriölle | eriöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eriönä | eriöinä |
| translatiivi | eriöksi | eriöiksi |
| abessiivi | eriöttä | eriöittä |
| instruktiivi | – | eriöin |
| komitatiivi | – | eriöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | eriö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- eriö Kielitoimiston sanakirjassa