ergonomia
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- tieteenala joka tutkii ihmisten ja järjestelmien välistä vuorovaikutusta
- laitteiden, välineiden, työympäristön ym. sovittaminen ihmisen fyysisiin edellytyksiin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈergoˌnomiɑ/
- tavutus: er‧go‧no‧mi‧a
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ergonomia | ergonomiat |
| genetiivi | ergonomian | ergonomioiden ergonomioitten (ergonomiain) |
| partitiivi | ergonomiaa | ergonomioita |
| akkusatiivi | ergonomia; ergonomian |
ergonomiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ergonomiassa | ergonomioissa |
| elatiivi | ergonomiasta | ergonomioista |
| illatiivi | ergonomiaan | ergonomioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ergonomialla | ergonomioilla |
| ablatiivi | ergonomialta | ergonomioilta |
| allatiivi | ergonomialle | ergonomioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ergonomiana | ergonomioina |
| translatiivi | ergonomiaksi | ergonomioiksi |
| abessiivi | ergonomiatta | ergonomioitta |
| instruktiivi | – | ergonomioin |
| komitatiivi | – | ergonomioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ergonomia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
ergo- + -nomia; kansainvälinen uusklassinen termi, joka luotiin 1900-luvun puolivälissä[2]
Käännökset[muokkaa]
1. tieteenala joka tutkii ihmisten ja järjestelmien välistä vuorovaikutusta
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Jorma Kallenautio & Reijo Pitkäranta: Jakso 1: Johdanto tieteen ja kulttuurin termeihin (9:50) Tieteen ja kulttuurin termit. 8.9.1999. Yle. Viitattu 15.1.2023.