erehtyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erehtyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä erehtyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erehtyvä | erehtyvät |
| genetiivi | erehtyvän | erehtyvien (erehtyväin) |
| partitiivi | erehtyvää | erehtyviä |
| akkusatiivi | erehtyvä; erehtyvän | erehtyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erehtyvässä | erehtyvissä |
| elatiivi | erehtyvästä | erehtyvistä |
| illatiivi | erehtyvään | erehtyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erehtyvällä | erehtyvillä |
| ablatiivi | erehtyvältä | erehtyviltä |
| allatiivi | erehtyvälle | erehtyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erehtyvänä | erehtyvinä |
| translatiivi | erehtyväksi | erehtyviksi |
| abessiivi | erehtyvättä | erehtyvittä |
| instruktiivi | – | erehtyvin |
| komitatiivi | – | erehtyvine |