epiikka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

epiikka (14-A)[1]

  1. (kirjallisuustiede) kertomakirjallisuus
    Epiikka voi olla runomuotoista tai suorasanaista.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈepiːkːɑ/
  • tavutus: e‧piik‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epiikka epiikat
genetiivi epiikan epiikoiden
epiikoitten
epiikkojen
(epiikkain)
partitiivi epiikkaa epiikoita
epiikkoja
akkusatiivi epiikka;
epiikan
epiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi epiikassa epiikoissa
elatiivi epiikasta epiikoista
illatiivi epiikkaan epiikkoihin
epiikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi epiikalla epiikoilla
ablatiivi epiikalta epiikoilta
allatiivi epiikalle epiikoille
muut sijamuodot
essiivi epiikkana epiikkoina
epiikoina
translatiivi epiikaksi epiikoiksi
abessiivi epiikatta epiikoitta
instruktiivi epiikoin
komitatiivi epiikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo epiika-
vahva vartalo epiikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A