ehto
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi
Substantiivi
ehto (1)
- (lakitiede) sopimuksen osa tai varauma tekemisistä
- Tämä sopimusehto määrittää velvollisuutesi.
- Tämän ehdon nojalla lainhuudatus jää ostajan maksettavaksi.
- looginen tila
- Kaikki ohjelmointikielet eivät tue moniosaisia ehtolauseita.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | ehto | ehdot |
| genetiivi | ehdon | ehtojen |
| partitiivi | ehtoa | ehtoja |
| akkusatiivi | ehto; ehdon | ehdot |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ehdossa | ehdoissa |
| elatiivi | ehdosta | ehdoista |
| illatiivi | ehtoon | ehtoihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ehdolla | ehdoilla |
| ablatiivi | ehdolta | ehdoilta |
| allatiivi | ehdolle | ehdoille |
| Muut | ||
| essiivi | ehtona | ehtoina |
| translatiivi | ehdoksi | ehdoiksi |
| abessiivi | ehdotta | ehdoitta |
| instruktiivi | – | ehdoin |
| komitatiivi | – | ehtoine- + omistusliite |
Liittyvät sanat
- Johdokset
- adjektiivit: ehdollinen, ehdoton
- verbit: ehdottaa
Käännökset
1. sopimuksen osa
|
|
2. looginen tila
|
|