ehto

Suomi

Substantiivi

ehto (1)

1. (lakitiede) sopimuksen osa tai varauma tekemisistä

   Tämä sopimusehto määrittää velvollisuutesi.

   Tämän ehdon nojalla lainhuudatus jää ostajan maksettavaksi.

2. looginen tila

   Kaikki ohjelmointikielet eivät tue moniosaisia ehtolauseita.

3. ehdokkaana, kandidaattina

   Olla ehdolla presidentinvaaleissa.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ehto	ehdot
genetiivi	ehdon	ehtojen (ehtoin)
partitiivi	ehtoa	ehtoja
akkusatiivi	ehto; ehdon	ehdot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	ehdossa	ehdoissa
elatiivi	ehdosta	ehdoista
illatiivi	ehtoon	ehtoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	ehdolla	ehdoilla
ablatiivi	ehdolta	ehdoilta
allatiivi	ehdolle	ehdoille
Muut
essiivi	ehtona	ehtoina
translatiivi	ehdoksi	ehdoiksi
abessiivi	ehdotta	ehdoitta
instruktiivi	–	ehdoin
komitatiivi	–	ehtoine- + omistusliite

Käännökset

1. sopimuksen osa

englanti: terms, stipulation ido: kondiciono italia: condizione f. romania: condiţie f.

saksa: Bedingung f.

2. looginen tila

englanti: condition

turkki: şart

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: ehdollinen, ehdoton
• verbit: ehdottaa