ehto

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ehto (1-F)

  1. velvoite tehdä jotain toisen asian saavuttamiseksi
    Teen sen sillä ehdolla, että autat minua.
  2. (oikeustiede) sopimuksen osa tai varauma tekemisistä
    Tämä sopimusehto määrittää velvollisuutesi.
    Tämän ehdon nojalla lainhuudatus jää ostajan maksettavaksi.
  3. (tietotekniikka) lauseke, joka evaluoituu totuusarvoksi
    Kaikki ohjelmointikielet eivät tue moniosaisia ehtolauseita.
  4. (vain paikallissijoissa) ehdokkaana vaalissa, kandidaattina
    Olla ehdolla presidentinvaaleissa.
  5. (monikollinen) velvoitus suorittaa kesäloman aikana hyväksyttävä suoritus jostain aineesta, tai jäädä luokalle
    saada ehdot ruotsista

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ehto ehdot
genetiivi ehdon ehtojen
(ehtoin)
partitiivi ehtoa ehtoja
akkusatiivi ehto; ehdon ehdot
Sisäpaikallissijat
inessiivi ehdossa ehdoissa
elatiivi ehdosta ehdoista
illatiivi ehtoon ehtoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ehdolla ehdoilla
ablatiivi ehdolta ehdoilta
allatiivi ehdolle ehdoille
Muut
essiivi ehtona ehtoina
translatiivi ehdoksi ehdoiksi
abessiivi ehdotta ehdoitta
instruktiivi ehdoin
komitatiivi ehtoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]