ehtimä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ehtimä
- (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä ehtiä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ehtimä | ehtimät |
| genetiivi | ehtimän | ehtimien (ehtimäin) |
| partitiivi | ehtimää | ehtimiä |
| akkusatiivi | ehtimä; ehtimän |
ehtimät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ehtimässä | ehtimissä |
| elatiivi | ehtimästä | ehtimistä |
| illatiivi | ehtimään | ehtimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ehtimällä | ehtimillä |
| ablatiivi | ehtimältä | ehtimiltä |
| allatiivi | ehtimälle | ehtimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ehtimänä | ehtiminä |
| translatiivi | ehtimäksi | ehtimiksi |
| abessiivi | ehtimättä | ehtimittä |
| instruktiivi | – | ehtimin |
| komitatiivi | – | ehtimine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |