donkkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
donkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä donkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | donkkaaminen | donkkaamiset |
| genetiivi | donkkaamisen | donkkaamisten donkkaamisien |
| partitiivi | donkkaamista | donkkaamisia |
| akkusatiivi | donkkaaminen; donkkaamisen |
donkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | donkkaamisessa | donkkaamisissa |
| elatiivi | donkkaamisesta | donkkaamisista |
| illatiivi | donkkaamiseen | donkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | donkkaamisella | donkkaamisilla |
| ablatiivi | donkkaamiselta | donkkaamisilta |
| allatiivi | donkkaamiselle | donkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | donkkaamisena (donkkaamisna) |
donkkaamisina |
| translatiivi | donkkaamiseksi | donkkaamisiksi |
| abessiivi | donkkaamisetta | donkkaamisitta |
| instruktiivi | – | donkkaamisin |
| komitatiivi | – | donkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | donkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
donkkaamis- | |