dokaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
dokaaminen (38)
- teonnimi verbistä dokata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dokaaminen | dokaamiset |
| genetiivi | dokaamisen | dokaamisten dokaamisien |
| partitiivi | dokaamista | dokaamisia |
| akkusatiivi | dokaaminen; dokaamisen |
dokaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dokaamisessa | dokaamisissa |
| elatiivi | dokaamisesta | dokaamisista |
| illatiivi | dokaamiseen | dokaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dokaamisella | dokaamisilla |
| ablatiivi | dokaamiselta | dokaamisilta |
| allatiivi | dokaamiselle | dokaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dokaamisena (dokaamisna) |
dokaamisina |
| translatiivi | dokaamiseksi | dokaamisiksi |
| abessiivi | dokaamisetta | dokaamisitta |
| instruktiivi | – | dokaamisin |
| komitatiivi | – | dokaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | dokaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
dokaamis- | |