dissaaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
dissaaja
- (slangia) henkilö, joka dissaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dissaaja | dissaajat |
| genetiivi | dissaajan | dissaajien (dissaajain) |
| partitiivi | dissaajaa | dissaajia |
| akkusatiivi | dissaaja; dissaajan |
dissaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dissaajassa | dissaajissa |
| elatiivi | dissaajasta | dissaajista |
| illatiivi | dissaajaan | dissaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dissaajalla | dissaajilla |
| ablatiivi | dissaajalta | dissaajilta |
| allatiivi | dissaajalle | dissaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dissaajana | dissaajina |
| translatiivi | dissaajaksi | dissaajiksi |
| abessiivi | dissaajatta | dissaajitta |
| instruktiivi | – | dissaajin |
| komitatiivi | – | dissaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | dissaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |