chaconne
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
chaconne (8)
- (musiikki) 1600-luvun soitinmusiikissa käyttöön tullut espanjalaissyntyinen sävellyslaji
- Musiikkikirjallisuuden tunnetuin chaconne on Bachin d-molli-sooloviulupartitan viimeinen osa.
- kolmijakoinen tanssi, joka keksittiin 1600-luvulla
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ʃaˈkɔn/
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | chaconne | chaconnet |
| genetiivi | chaconnen | chaconnejen (chaconnein) |
| partitiivi | chaconnea | chaconneja |
| akkusatiivi | chaconne; chaconnen |
chaconnet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | chaconnessa | chaconneissa |
| elatiivi | chaconnesta | chaconneista |
| illatiivi | chaconneen | chaconneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | chaconnella | chaconneilla |
| ablatiivi | chaconnelta | chaconneilta |
| allatiivi | chaconnelle | chaconneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | chaconnena | chaconneina |
| translatiivi | chaconneksi | chaconneiksi |
| abessiivi | chaconnetta | chaconneitta |
| instruktiivi | – | chaconnein |
| komitatiivi | – | chaconneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | chaconne- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- lainasana ranskasta < espanjan sanasta chacona