blokkaaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
blokkaaja (10)
- (tietotekniikka) henkilö, joka blokkaa jonkun eli kieltäytyy vastaanottamasta tämän lähettämiä viestejä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | blokkaaja | blokkaajat |
| genetiivi | blokkaajan | blokkaajien (blokkaajain) |
| partitiivi | blokkaajaa | blokkaajia |
| akkusatiivi | blokkaaja; blokkaajan |
blokkaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | blokkaajassa | blokkaajissa |
| elatiivi | blokkaajasta | blokkaajista |
| illatiivi | blokkaajaan | blokkaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | blokkaajalla | blokkaajilla |
| ablatiivi | blokkaajalta | blokkaajilta |
| allatiivi | blokkaajalle | blokkaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | blokkaajana | blokkaajina |
| translatiivi | blokkaajaksi | blokkaajiksi |
| abessiivi | blokkaajatta | blokkaajitta |
| instruktiivi | – | blokkaajin |
| komitatiivi | – | blokkaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | blokkaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä blokata (blokkaa- + -ja)
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka blokkaa jonkun
|