asioiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
asioiminen (38)
- teonnimi verbistä asioida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | asioiminen | asioimiset |
| genetiivi | asioimisen | asioimisten asioimisien |
| partitiivi | asioimista | asioimisia |
| akkusatiivi | asioiminen; asioimisen |
asioimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | asioimisessa | asioimisissa |
| elatiivi | asioimisesta | asioimisista |
| illatiivi | asioimiseen | asioimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | asioimisella | asioimisilla |
| ablatiivi | asioimiselta | asioimisilta |
| allatiivi | asioimiselle | asioimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | asioimisena (asioimisna) |
asioimisina |
| translatiivi | asioimiseksi | asioimisiksi |
| abessiivi | asioimisetta | asioimisitta |
| instruktiivi | – | asioimisin |
| komitatiivi | – | asioimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | asioimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
asioimis- | |