asento

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Interjektio[muokkaa]

asento

  1. käsky valmistautua seuraavaan käskynantoon

Substantiivi[muokkaa]

asento (1-J)

  1. positio, se avaruudellinen tila missä jokin subjekti on
  2. (murteellinen, Kainuu) oleskelupaikka, majailupaikka, asuinpaikka
    omituinen akka omituisessa asennossa = "oma vaimo omassa asunnossa".

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈɑ̝se̞n̪t̪ʷo̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi asento asennot
genetiivi asennon asentojen
(asentoin)
partitiivi asentoa asentoja
akkusatiivi asento; asennon asennot
Sisäpaikallissijat
inessiivi asennossa asennoissa
elatiivi asennosta asennoista
illatiivi asentoon asentoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi asennolla asennoilla
ablatiivi asennolta asennoilta
allatiivi asennolle asennoille
Muut
essiivi asentona asentoina
translatiivi asennoksi asennoiksi
abessiivi asennotta asennoitta
instruktiivi asennoin
komitatiivi asentoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]