argumentoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
argumentoiminen (38)
- teonnimi verbistä argumentoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | argumentoiminen | argumentoimiset |
| genetiivi | argumentoimisen | argumentoimisten argumentoimisien |
| partitiivi | argumentoimista | argumentoimisia |
| akkusatiivi | argumentoiminen; argumentoimisen |
argumentoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | argumentoimisessa | argumentoimisissa |
| elatiivi | argumentoimisesta | argumentoimisista |
| illatiivi | argumentoimiseen | argumentoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | argumentoimisella | argumentoimisilla |
| ablatiivi | argumentoimiselta | argumentoimisilta |
| allatiivi | argumentoimiselle | argumentoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | argumentoimisena (argumentoimisna) |
argumentoimisina |
| translatiivi | argumentoimiseksi | argumentoimisiksi |
| abessiivi | argumentoimisetta | argumentoimisitta |
| instruktiivi | – | argumentoimisin |
| komitatiivi | – | argumentoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | argumentoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
argumentoimis- | |