apu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

apu (1-E) (monikko avut)

  1. toimi tai toimitus, minkä tarkoitus on auttaa pulaan joutunutta tai vaikeassa tilanteessa olevaa; auttaminen, avustaminen
    Apu tuli viime hetkellä.
    Apua on joskus helpompi antaa kuin ottaa vastaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈɑ̝pu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi apu avut
genetiivi avun apujen
(apuin)
partitiivi apua apuja
akkusatiivi apu; avun avut
Sisäpaikallissijat
inessiivi avussa avuissa
elatiivi avusta avuista
illatiivi apuun apuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi avulla avuilla
ablatiivi avulta avuilta
allatiivi avulle avuille
Muut
essiivi apuna apuina
translatiivi avuksi avuiksi
abessiivi avutta avuitta
instruktiivi avuin
komitatiivi apuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • Oma apu, paras apu.

Aiheesta muualla[muokkaa]