ankka

Suomi

Substantiivi

ankka (9-A) (monikko ankat)

1. kotieläimenä pidettävä sinisorsan muoto (Anas platyrhynchos domestica), josta on useita muunnoksia
2. vääräksi osoittautuva uutinen, uutisankka

Ääntäminen

• IPA: [ˈɑŋkːɑ]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ankka	ankat
genetiivi	ankan	ankkojen (ankkain)
partitiivi	ankkaa	ankkoja
akkusatiivi	ankka; ankan	ankat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	ankassa	ankoissa
elatiivi	ankasta	ankoista
illatiivi	ankkaan	ankkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	ankalla	ankoilla
ablatiivi	ankalta	ankoilta
allatiivi	ankalle	ankoille
Muut
essiivi	ankkana	ankkoina
translatiivi	ankaksi	ankoiksi
abessiivi	ankatta	ankoitta
instruktiivi	–	ankoin
komitatiivi	–	ankkoine- + omistusliite

Käännökset

1. lintu

alasaksa: Aant azeri: ördək bosnia: paita englanti: duck espanja: pato ido: anado indonesia: bebek islanti: önd karjala: sorsa norja (bokmål): kacsa novial: anate portugali: pato

pohjoissaame: duoršu ranska: canard m. malta: papra ruotsi: anka saksa: Ente f. tataari: ürdäk tšuvassi: кӑвакал tšekki: kachna turkki: ördek unkari: kacsa venäjä: утка vepsä: sorz viro: part, kodupart

2. väärä uutinen

Kts. uutisankka

Liittyvät sanat

• kumiankka
• sorsa, vesilintu