amme

Wikisanakirjasta
Katso myös: Amme

Suomi[muokkaa]

Amme

Substantiivi[muokkaa]

amme (48)

  1. kylpemiseen (tavallisesti kylpyhuoneessa) käytettävä pienehkö vesiallas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑmːeˣ/
  • tavutus: am‧me

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi amme ammeet
genetiivi ammeen ammeiden
ammeitten
partitiivi ammetta ammeita
akkusatiivi amme;
ammeen
ammeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ammeessa ammeissa
elatiivi ammeesta ammeista
illatiivi ammeeseen ammeisiin
ammeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ammeella ammeilla
ablatiivi ammeelta ammeilta
allatiivi ammeelle ammeille
muut sijamuodot
essiivi ammeena ammeina
translatiivi ammeeksi ammeiksi
abessiivi ammeetta ammeitta
instruktiivi ammein
komitatiivi ammeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ammee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ammet-

Etymologia[muokkaa]

Sanan alkuperä on epäselvä, mutta todennäköisesti se on johdettu samasta vartalosta kuin sana ammentaa. Vastineita lähisukukielissä inkeroisen ammi ja karjalan ammeh, sekä ehkä myös viron anum.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ammekylpy, ammematto, istuma-amme, kylpyamme, poreamme

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • amme Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.