alusta
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
alusta (13)
- jonkin alin osa, alin tuki jollekin, alapuoli; perusta, jalusta
- talon alusta
- alla oleva osa joka suojaa tai kantaa päällä olevia esineitä
- Auton alusta oli ihan ruosteessa.
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | alusta | alustat |
| genetiivi | alustan | alustoiden alustoitten alustojen (alustain) |
| partitiivi | alustaa | alustoita alustoja |
| akkusatiivi | alusta; alustan | alustat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alustassa | alustoissa |
| elatiivi | alustasta | alustoista |
| illatiivi | alustaan | alustoihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alustalla | alustoilla |
| ablatiivi | alustalta | alustoilta |
| allatiivi | alustalle | alustoille |
| Muut | ||
| essiivi | alustana | alustoina |
| translatiivi | alustaksi | alustoiksi |
| abessiivi | alustatta | alustoitta |
| instruktiivi | – | alustoin |
| komitatiivi | – | alustoine- + omistusliite |
Substantiivi [muokkaa]
alusta
- (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta alku
- Aloita uudelleen alusta.
Substantiivi [muokkaa]
alusta
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta alus
- He katselivat satamaan tulevaa alusta.
Substantiivi [muokkaa]
alusta
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta alunen
Verbi [muokkaa]
alusta
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä alustaa
- Alusta levykkeet ennen käyttöä.
