aloite

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aloite (48-C)

  1. (oikeustiede) yleensä kirjallinen ehdotus jonkin toimen saamiseksi aikaan
    Kunnan asukkaalla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa.
  2. keskustelunavaus
  3. toiminnan avaus; aloittamisen tulos
  4. kyky aktiiviseen toimintaan, etenkin sodassa
    Stalingradin taistelujen jälkeen aloite siirtyi Neuvostoliitolle.
  5. ehdotus seurustelun aloittamisesta tms.
    Poikaystävä teki aloitteen ja ehdotti tapaamiset sun muut.
  6. (shakki) peliaseman mukaisesti aktiivisemman pelaajan kyky määrätä pelin kulusta eli saada passiiviseen peliin pakotettu vastustaja reagoimaan hänen siirtoihinsa.
    Kehitysedun tavoin aloite on väliaikainen ja se katoaa, ellei sitä välittömästi hyödynnetä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑloi̯t̪e/, [ˈɑlo̞it̪e̞ˣ]
  • tavutus: a‧loi‧te

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aloite aloitteet
genetiivi aloitteen aloitteiden
aloitteitten
partitiivi aloitetta aloitteita
akkusatiivi aloite;
aloitteen
aloitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi aloitteessa aloitteissa
elatiivi aloitteesta aloitteista
illatiivi aloitteeseen aloitteisiin
aloitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aloitteella aloitteilla
ablatiivi aloitteelta aloitteilta
allatiivi aloitteelle aloitteille
muut sijamuodot
essiivi aloitteena aloitteina
translatiivi aloitteeksi aloitteiksi
abessiivi aloitteetta aloitteitta
instruktiivi aloittein
komitatiivi aloitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aloittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aloitet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aloitekyky, aloitekyvytön, aloiteoikeus, aloitteentekijä, aloitteenteko, eduskunta-aloite, kansalaisaloite, lakialoite, raha-asia-aloite, toivomusaloite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aloite Kielitoimiston sanakirjassa
  • aloite Tieteen termipankissa