alistuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
alistuttaminen (38)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alistuttaminen | alistuttamiset |
| genetiivi | alistuttamisen | alistuttamisten alistuttamisien |
| partitiivi | alistuttamista | alistuttamisia |
| akkusatiivi | alistuttaminen; alistuttamisen |
alistuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alistuttamisessa | alistuttamisissa |
| elatiivi | alistuttamisesta | alistuttamisista |
| illatiivi | alistuttamiseen | alistuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alistuttamisella | alistuttamisilla |
| ablatiivi | alistuttamiselta | alistuttamisilta |
| allatiivi | alistuttamiselle | alistuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alistuttamisena (alistuttamisna) |
alistuttamisina |
| translatiivi | alistuttamiseksi | alistuttamisiksi |
| abessiivi | alistuttamisetta | alistuttamisitta |
| instruktiivi | – | alistuttamisin |
| komitatiivi | – | alistuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | alistuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
alistuttamis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä alistuttaa
Verbi[muokkaa]
alistuttaminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä alistuttaa