ajoittuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ajoittuminen (38)
- teonnimi verbistä ajoittua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ajoittuminen | ajoittumiset |
| genetiivi | ajoittumisen | ajoittumisten ajoittumisien |
| partitiivi | ajoittumista | ajoittumisia |
| akkusatiivi | ajoittuminen; ajoittumisen |
ajoittumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ajoittumisessa | ajoittumisissa |
| elatiivi | ajoittumisesta | ajoittumisista |
| illatiivi | ajoittumiseen | ajoittumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ajoittumisella | ajoittumisilla |
| ablatiivi | ajoittumiselta | ajoittumisilta |
| allatiivi | ajoittumiselle | ajoittumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ajoittumisena (ajoittumisna) |
ajoittumisina |
| translatiivi | ajoittumiseksi | ajoittumisiksi |
| abessiivi | ajoittumisetta | ajoittumisitta |
| instruktiivi | – | ajoittumisin |
| komitatiivi | – | ajoittumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ajoittumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ajoittumis- | |