aisaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aisaaminen (38)
- teonnimi verbistä aisata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aisaaminen | aisaamiset |
| genetiivi | aisaamisen | aisaamisten aisaamisien |
| partitiivi | aisaamista | aisaamisia |
| akkusatiivi | aisaaminen; aisaamisen |
aisaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aisaamisessa | aisaamisissa |
| elatiivi | aisaamisesta | aisaamisista |
| illatiivi | aisaamiseen | aisaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aisaamisella | aisaamisilla |
| ablatiivi | aisaamiselta | aisaamisilta |
| allatiivi | aisaamiselle | aisaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aisaamisena (aisaamisna) |
aisaamisina |
| translatiivi | aisaamiseksi | aisaamisiksi |
| abessiivi | aisaamisetta | aisaamisitta |
| instruktiivi | – | aisaamisin |
| komitatiivi | – | aisaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aisaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aisaamis- | |