aineistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aineistuminen (38)
- teonnimi verbistä aineistua
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aineistuminen | aineistumiset |
genetiivi | aineistumisen | aineistumisten aineistumisien |
partitiivi | aineistumista | aineistumisia |
akkusatiivi | aineistuminen; aineistumisen |
aineistumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aineistumisessa | aineistumisissa |
elatiivi | aineistumisesta | aineistumisista |
illatiivi | aineistumiseen | aineistumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aineistumisella | aineistumisilla |
ablatiivi | aineistumiselta | aineistumisilta |
allatiivi | aineistumiselle | aineistumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aineistumisena (aineistumisna) |
aineistumisina |
translatiivi | aineistumiseksi | aineistumisiksi |
abessiivi | aineistumisetta | aineistumisitta |
instruktiivi | – | aineistumisin |
komitatiivi | – | aineistumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aineistumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
aineistumis- |