ailahteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ailahteleminen (38)
- teonnimi verbistä ailahdella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ailahteleminen | ailahtelemiset |
| genetiivi | ailahtelemisen | ailahtelemisten ailahtelemisien |
| partitiivi | ailahtelemista | ailahtelemisia |
| akkusatiivi | ailahteleminen; ailahtelemisen |
ailahtelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ailahtelemisessa | ailahtelemisissa |
| elatiivi | ailahtelemisesta | ailahtelemisista |
| illatiivi | ailahtelemiseen | ailahtelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ailahtelemisella | ailahtelemisilla |
| ablatiivi | ailahtelemiselta | ailahtelemisilta |
| allatiivi | ailahtelemiselle | ailahtelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ailahtelemisena (ailahtelemisna) |
ailahtelemisina |
| translatiivi | ailahtelemiseksi | ailahtelemisiksi |
| abessiivi | ailahtelemisetta | ailahtelemisitta |
| instruktiivi | – | ailahtelemisin |
| komitatiivi | – | ailahtelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ailahtelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ailahtelemis- | |