aikominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aikominen (38)
- teonnimi verbistä aikoa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aikominen | aikomiset |
| genetiivi | aikomisen | aikomisten aikomisien |
| partitiivi | aikomista | aikomisia |
| akkusatiivi | aikominen; aikomisen |
aikomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aikomisessa | aikomisissa |
| elatiivi | aikomisesta | aikomisista |
| illatiivi | aikomiseen | aikomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aikomisella | aikomisilla |
| ablatiivi | aikomiselta | aikomisilta |
| allatiivi | aikomiselle | aikomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aikomisena (aikomisna) |
aikomisina |
| translatiivi | aikomiseksi | aikomisiksi |
| abessiivi | aikomisetta | aikomisitta |
| instruktiivi | – | aikomisin |
| komitatiivi | – | aikomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aikomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aikomis- | |