ahdinko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ahdinko (1-G)

  1. vaikea tilanne, pula
    Puolueen ahdingosta kertoo, että vetoomuksen allekirjoittajaksi oli haalittu jopa Jouko Loikkanen, 89, joka toimi keskustan puoluesihteerinä 1969–70. (is.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑhdiŋko/
  • tavutus: ah‧din‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ahdinko ahdingot
genetiivi ahdingon ahdinkojen
partitiivi ahdinkoa ahdinkoja
akkusatiivi ahdinko;
ahdingon
ahdingot
sisäpaikallissijat
inessiivi ahdingossa ahdingoissa
elatiivi ahdingosta ahdingoista
illatiivi ahdinkoon ahdinkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ahdingolla ahdingoilla
ablatiivi ahdingolta ahdingoilta
allatiivi ahdingolle ahdingoille
muut sijamuodot
essiivi ahdinkona ahdinkoina
translatiivi ahdingoksi ahdingoiksi
abessiivi ahdingotta ahdingoitta
instruktiivi ahdingoin
komitatiivi ahdinkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ahdingo-
vahva vartalo ahdinko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ahdinkotila

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ahdinko Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet[muokkaa]