ahavoituminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ahavoituminen (38)
- teonnimi verbistä ahavoitua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ahavoituminen | ahavoitumiset |
| genetiivi | ahavoitumisen | ahavoitumisten ahavoitumisien |
| partitiivi | ahavoitumista | ahavoitumisia |
| akkusatiivi | ahavoituminen; ahavoitumisen |
ahavoitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ahavoitumisessa | ahavoitumisissa |
| elatiivi | ahavoitumisesta | ahavoitumisista |
| illatiivi | ahavoitumiseen | ahavoitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ahavoitumisella | ahavoitumisilla |
| ablatiivi | ahavoitumiselta | ahavoitumisilta |
| allatiivi | ahavoitumiselle | ahavoitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ahavoitumisena (ahavoitumisna) |
ahavoitumisina |
| translatiivi | ahavoitumiseksi | ahavoitumisiksi |
| abessiivi | ahavoitumisetta | ahavoitumisitta |
| instruktiivi | – | ahavoitumisin |
| komitatiivi | – | ahavoitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ahavoitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ahavoitumis- | |