aapa

Wikisanakirjasta
Katso myös: Aapa

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aapa (9-E)

  1. aapasuo
  2. (murteellinen, merenkulku) ulappa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑːpɑ/, [ˈɑ̝ːpɑ̝]
  • tavutus: aa‧pa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aapa aavat
genetiivi aavan aapojen
(aapain)
partitiivi aapaa aapoja
akkusatiivi aapa;
aavan
aavat
sisäpaikallissijat
inessiivi aavassa aavoissa
elatiivi aavasta aavoista
illatiivi aapaan aapoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aavalla aavoilla
ablatiivi aavalta aavoilta
allatiivi aavalle aavoille
muut sijamuodot
essiivi aapana aapoina
translatiivi aavaksi aavoiksi
abessiivi aavatta aavoitta
instruktiivi aavoin
komitatiivi aapoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo aava-
vahva vartalo aapa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Aapasuon merkityksessä sana on laina ’avomerta; suota’ merkitsevästä saamen sanasta áhpi. Saamen sana saattaa olla skandinaavinen laina ja samaa juurta kuin esim. ruotsin hav.[1]

Ks. myös aava.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aapa Kielitoimiston sanakirjassa
  • aapa Tieteen termipankissa

Vatja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aapa

  1. haapa

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana aapa.