aallotus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aallotus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑːlːot̪us/
- tavutus: aal‧lo‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aallotus | aallotukset |
| genetiivi | aallotuksen | aallotusten aallotuksien |
| partitiivi | aallotusta | aallotuksia |
| akkusatiivi | aallotus; aallotuksen |
aallotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aallotuksessa | aallotuksissa |
| elatiivi | aallotuksesta | aallotuksista |
| illatiivi | aallotukseen | aallotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aallotuksella | aallotuksilla |
| ablatiivi | aallotukselta | aallotuksilta |
| allatiivi | aallotukselle | aallotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aallotuksena | aallotuksina |
| translatiivi | aallotukseksi | aallotuksiksi |
| abessiivi | aallotuksetta | aallotuksitta |
| instruktiivi | – | aallotuksin |
| komitatiivi | – | aallotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aallotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aallotus- | |
Käännökset[muokkaa]
1. aallottaminen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- aallotus Kielitoimiston sanakirjassa