kvintti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kvintti (5-C) (monikko kvintit)
- (musiikki) länsimaisessa säveljärjestelmässä viiden sävelaskelen väli, intervalli
- Puhdas kvintti on seitsemän puolisävelaskelta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkʋint̪ːi/, [ˈkʋin̪t̪ːi]
- tavutus: kvint‧ti
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kvintti | kvintit |
| genetiivi | kvintin | kvinttien (kvinttein) |
| partitiivi | kvinttiä | kvinttejä |
| akkusatiivi | kvintti; kvintin |
kvintit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kvintissä | kvinteissä |
| elatiivi | kvintistä | kvinteistä |
| illatiivi | kvinttiin | kvintteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kvintillä | kvinteillä |
| ablatiivi | kvintiltä | kvinteiltä |
| allatiivi | kvintille | kvinteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kvinttinä | kvintteinä |
| translatiivi | kvintiksi | kvinteiksi |
| abessiivi | kvintittä | kvinteittä |
| instruktiivi | – | kvintein |
| komitatiivi | – | kvintteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kvinti- | |
| vahva vartalo | kvintti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
lähtöisin latinan sanasta quintus ’viides’
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kvintti Kielitoimiston sanakirjassa