Korhonen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Erisnimi[muokkaa]

Korhonen

  1. suomalainen sukunimi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Korhonen Korhoset
genetiivi Korhosen Korhosten
Korhosien
partitiivi Korhosta Korhosia
akkusatiivi Korhonen;
Korhosen
Korhoset
sisäpaikallissijat
inessiivi Korhosessa Korhosissa
elatiivi Korhosesta Korhosista
illatiivi Korhoseen Korhosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi Korhosella Korhosilla
ablatiivi Korhoselta Korhosilta
allatiivi Korhoselle Korhosille
muut sijamuodot
essiivi Korhosena
(Korhosna)
Korhosina
translatiivi Korhoseksi Korhosiksi
abessiivi Korhosetta Korhositta
instruktiivi Korhosin
komitatiivi Korhosine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo Korhose-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
Korhos-
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: kor‧ho‧nen‧

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Korhonen Korhoset
genetiivi Korhosen Korhosten
Korhosien
partitiivi Korhosta Korhosia
akkusatiivi Korhonen;
Korhosen
Korhoset
sisäpaikallissijat
inessiivi Korhosessa Korhosissa
elatiivi Korhosesta Korhosista
illatiivi Korhoseen Korhosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi Korhosella Korhosilla
ablatiivi Korhoselta Korhosilta
allatiivi Korhoselle Korhosille
muut sijamuodot
essiivi Korhosena
(Korhosna)
Korhosina
translatiivi Korhoseksi Korhosiksi
abessiivi Korhosetta Korhositta
instruktiivi Korhosin
komitatiivi Korhosine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo Korhose-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
Korhos-

Etymologia[muokkaa]

mahdollisesti lisänimestä Korho, jolla on useita eri merkityksiä ’huonokuuloinen’, ’isokokoinen’, ’vanha’, ’ylpeä, rikas’ ja ’vähän tyhmä, kömpelö’ tai lisänimestä Korhopää ’pörröpäinen’[1]

Viitteet[muokkaa]

  1. Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.