äheltäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
äheltäminen (38)
- teonnimi verbistä äheltää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | äheltäminen | äheltämiset |
| genetiivi | äheltämisen | äheltämisten äheltämisien |
| partitiivi | äheltämistä | äheltämisiä |
| akkusatiivi | äheltäminen; äheltämisen |
äheltämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | äheltämisessä | äheltämisissä |
| elatiivi | äheltämisestä | äheltämisistä |
| illatiivi | äheltämiseen | äheltämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | äheltämisellä | äheltämisillä |
| ablatiivi | äheltämiseltä | äheltämisiltä |
| allatiivi | äheltämiselle | äheltämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | äheltämisenä (äheltämisnä) |
äheltämisinä |
| translatiivi | äheltämiseksi | äheltämisiksi |
| abessiivi | äheltämisettä | äheltämisittä |
| instruktiivi | – | äheltämisin |
| komitatiivi | – | äheltämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | äheltämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
äheltämis- | |